27/06/2018

POHDINTOJA

Henkilökohtaista, Oma tyyli

 

Kesäterveiset sohvan nurkasta, jossa poden kesäflunssaa. Elämä on muuten mallillaan ja tekemistä riittää niin paljon, että en vain yksinkertaisesti ehdi tekemään kaikkea mitä haluaisin. Yksi näistä asioista on blogini päivitys, mikä on tahtomattani jäänyt olemattomaksi. En ole mitenkään tietoisesti pitänyt taukoa kirjoittamisesta, se vain tapahtui. Kiireisinä päivinä siirsin uuden postauksen kirjoittamista aina vain päivällä eteenpäin ajatellen, että ”huomenna päivitän blogin” ja hupsis aika vierähti ihan tuosta noin vain. Ja mitä enemmän aikaa kului, sitä hankalammalta kirjoittamisen aloittaminen tuntui. Valkoisen paperin syndrooma, tiedättekö tunteen? Ja tässä sitä nyt ollaan, monta kuukautta myöhemmin. Harmittaa, mutta minun on pakko ollut olla itselleni armollinen. En vain ole jaksanut. Ja ehkäpä jossain välissä olisin ehtinyt, mutta kun omaa aikaa on niin pirun vähän, on oma jaksaminen mennyt etusijalle. Ymmärrätte varmaan. Vaikka kaikki tämä on kivaa ja elän unelmaani, on pakko höllätä jostain päästä, muuten sammun toisesta. Olen aikoinaan palanut loppuun ja en halua löytää itseäni uudestaan samasta tilanteesta. Sen vuoksi minun on ollut pakko priorisoida ja kirjoittaminen tänne on jäänyt vähemmälle.

 

 

Olen myös paljon pohdiskellut, että jaksanko jatkaa kirjoittamista vai pitäisikö elämää taltioida muulla tavalla. Jotenkin tuntuu, että blogit sellaisina kuin ne nyt ovat, ovat alkaneet menettää merkitystään ja yhä enemmän podcastit ja videot valtaavat alaa. Pitäisikö sitä keskittyä pelkästään instagramiin ja IG TV:n tekemiseen vaiko aloittaa videopostauksien tekeminen? Joskin jälkimmäiseen pohdintaan olen todennut, että vaikka kuinka ihanaa se olisi, ei minulta yksinkertaisesti löydy aikaa videoiden tekemiseen. En nimittäin ole koskaan editoinut yhden yhtä videota ja vaikka kuinka haluaisin oppia uutta, en tällä hetkellä ehdi sitäkään.

 

Moni on kysynyt kuinka ehdin tekemään kaiken. En ehdikään. Ruuhkavuodet – perhe, kaksi lasta ja vuosi sitten lanseerattu oma vaatemerkki vievät kieltämättä kaiken ajan. Mutta onneksi ystävät ymmärtävät, eikä kukaan ota nokkiinsa, jos emme säännöllisesti soittele tai ehdi näkemään, sillä kaikki me olemme samassa liemessä tavalla tai toisella, kamppailemassa oman uran ja äitiyden yhdistämisessä.  Ja onneksi minulla on Jonne, se on pakko sanoa. Ilman häntä, minulla ei olisi tätä kaikkea. Hänen pyyteetön tuki on sanoinkuvaamatonta. Tilanne kun kahden lapsen kanssa on aivan eri kuin yhden. Niinpä päätimmekin, että Jonne jää ainakin hetkeksi koti-isäksi nyt, kun Minni on pieni. Silloin, kun Anton oli normaalisti päivisin päiväkodissa (nyt kesälomalla kotona) olivat Minni ja Jonne kanssani hálon toimistolla päivästä riippuen. Nyt kesäaikaan vähän sovellamme riippuen päivästä, mutta näin käytännössä pystyn yhdistämään omat työt ja äitiyden. Myös Jonnelle on riittänyt töitä hálolla ja hänen apunsa on ollut korvaamatonta.

 

 

Minnistä on tässä kuukausien aikana kasvanut ihana pieni tyttönen. Hän on jo yli neljä kuukautta vanha! Uskomatonta, sillä vastahan hän syntyi. Minni on iloinen, eikä hän turhista valita. Ensimmäinen hammaskin puhkesi juuri, jota en näin aikaisin osannut odottaa. Kuolan määrä lisääntyi, mutta kipua se ei nähtävästi ole aiheuttanut, sillä yöt nukutaan kuten ennenkin. En voikaan oikein uskoa, kuinka onnekas olen lapsieni suhteen, sillä tämäkin tapaus nukkuu upeasti! TÄYDET YÖT! Muistatteko, kun kirjoitin Antonin aikaan hänen unenlahjoistaan. Minni nukkuu vielä paremmin! Häntäkään emme nukuta, vaan hän nukahtaa itsekseen omaan sänkyyn. Yrittäjänä olen saanut täydelliset lapset, kuin tilauksesta. Öisin nukutaan ja päivisin painetaan hommia.

 

Sen kummempia kesälomareissuja ulkomaille emme ole nyt kesäaikaan tekemässä. Nyt, kun Jonnekin on kotona tulevat he lasten kanssa reissaamaan syksyllä aika paljon mukana messumatkoilla. Aivan kuten Antonin ollessa pieni.

 

Tässä hieman ajatuksia keskiviikkoon. Voikaa hyvin.

 

Translation: So so sorry for not being here for a while. Life is just too busy with the family and hálo. All good, just trying to find time for everything that seems to be impossible. 

    kuvat / photos Johanna Piispa

No Comment

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram has returned invalid data.