31/07/2016

KUINKA SELVISIN ENSIMMÄISESTÄ VAUVAVUODESTA

Henkilökohtaista, Vauva & vauvamuoti

Kuinka selvisin ensimmäisestä vauvavuodesta 04

 

Kuinka selvisin ensimmäisestä vauvavuodesta?

 

Tätä varmasti miettii jokainen äiti sekä kysymysmerkillä että huutomerkillä varustettuna. Pysähdyin pohtimaan tätä ensimmäisen kerran Antonin täyttäessä yksi. Se miksi asia on tapetilla tänään johtuu siitä, että hän aloittaa huomenna päivähoidon. Uusi sivu elämässä kääntyy jälleen. Aika tuntuu kuluvan sormia napsauttamalla.

 

Itselleni ensimmäinen vauvavuosi oli mieletön, mutta jokseenkin haasteellinen. Kelleppä ei olisi. Haasteellinen siksi, että tein töitä koko ajan siinä sivussa. Se kuinka äitiyden ja työnteon sain yhdistettyä ja avioliiton pidettyä onnellisena on ihme, mutta samalla myös monien asioiden summa. Töitä on tehty jokaisen osa-alueen eteen ja näin jälkikäteen ajateltuna, ihme että olen vielä järjissäni (vaikka tästäkin moni saattaa olla eri mieltä).

 

Kuinka selvisin ensimmäisestä vauvavuodesta 02

 

Kuin lahjana saimme helpon lapsen. Näin jälkikäteen sen tajuaa, kuinka väsynyt sitä on kuitenkin ollut. Mennyt välillä ihan zombiena, mutta en ole koskaan jaksanut valittaa univajeesta. Se nyt vain mielestäni kuuluu tähän elämänvaiheeseen ja sillä siisti. Pieni krooninen univelka on tällä hetkellä kuitenkin muisto vain. Poikamme on aina nukkunut melko hyvin, heräillyt ainoastaan syömään ja silloinkin melko säännöllisesti.

 

Vältyimme pahimmilta neuvojilta mitä äitiyteen ja lastenhoitoon tulee ja hyvä niin. En olisi kestänyt yhtään päällepäsmäröintiä (tämän takia en koskaan käy vauvafoorumeilla lukemassa mitään, äiti äidille tuntuu olevan se pahin susi). Saimme kuitenkin yhden neuvon tai paremminkin hyväksi koetun tavan parhaalta ystävältäni. Neuvon, joka on varmasti pelastanut minut sekoamiselta. Nimittäin älä nukuta lastasi! Paras asia mitä olemme ikinä päättäneet kasvatukseen liittyen. Se on vinkki, jonka voin rehellisesti todeta toimivaksi. Saattaa kuulostaa kylmältä, mutta usko pois, pitkässä juoksussa paras neuvo ikinä. Nimittäin lapsi on kuin valkoinen paperi. Se kuinka hän toimii on kaikki vanhemmilta opittua. Se mihin hänet totuttaa, on se kuinka hän osaa asiat ja toimii. Emme tähän päivään mennessä ole nukuttaneet, keinutelleet, silittäneet tai hyssytelleet poikaamme uneen. Anton nukahtaa itse, omaan sänkyynsä, tuttujen unilaulujen soidessa turvallisessa ympäristössä. Olemme jo siinä pisteessä, että kun sanon hänelle, että nyt mennään nukkumaan, niin hän itse lähtee kiipeämään rappuja ylös kohti omaa huonettaan. Halleluja sanon minä. Kuinka paljon aikaa olemmekaan säästäneet ja kuinka paljon aikaa meille on jäänyt, kun poika nukkuu ilta kahdekasta aamu kahdeksaan ja viimeiset seitsemän kuukautta vielä ilman yhtään yöheräämistä. Aina sen jälkeen, kun poika oli mennyt nukkumaan, alkoivat oma-aika, työaika sekä minun ja mieheni yhteinen aika. Toki Antonin ollessa pieni hänen nukkuessa monet päiväunet ehdin hyvin tehdä myös töitä päikkäreiden aikaan (jolloin minun olisi itseasiassa pitänyt myös itse nukkua). Toki olisin kaivannut vain olemista ja aivojen narikkaan heittämistä, josta kirjoitinkin yrittäjyys ja äitiys-kirjoituksessani, mutta se oli oma valintani, enkä tekisi mitään toisin.

 

Kuinka selvisin ensimmäisestä vauvavuodesta

 

Vauvavuosi oli ikimuistoinen ja mieletön siksi, että kaikki oli minulle ja miehelleni ihan uutta. Se yhdisti meitä entisestään. Saimme kokea jotain aivan uskomatonta yhdessä, saimme yhteisen, ikioman lapsen. Uuden ihmisen, jonka puolet geeneistä ovat minulta ja puolet häneltä. Aivan käsittämätöntä. Välillä en vain voi uskoa, että tuo pötkylä on kasvanut mahassani ja minä olen hänet synnyttänyt. Mihin kaikkeen meidän naisten kropat pystyvätkään, on edelleen minulle ihailun ja ihmettelyn asia.

 

Muistan kuin eilisen ensimmäiset päivät ja viikot, kun saavuimme kotiin pienen nyytin kanssa. Kaikki asiat tehtiin yhdessä ja ihmeteltiin pientä ihmettä. Kahvipannu oli alati täpötäynnä, sillä väsymys oli valtava lähennellen jopa pientä humalatilan tuntua. Alkuhuumasta selvittyä koitti todellisuus. Mieheni palasi töihin ja jäin vauvan kanssa yksin. Tuntui, että hänen työpäivänsä kestivät ikuisuuden ja etteivät päivät kuluneet millään, mutta samaan aikaan tunnit loppuivat kesken. Tunteja vuorokaudessa oli saman verran kuin kaikilla muillakin, mutta tuntui, etten saanut mitään aikaiseksi. Kaikki puuroutui.

 

Sitten koitti aika, jolloin lähdimme pienen perheemme kesken maailmalle, yhdistetylle työ- ja lomamatkalle yli kahdeksi kuukaudeksi. L.A., Pacific Coast Highway, Maui, New York, Frisco, Bermuda, Pariisi..mieletöntä ja lupaan vielä laittaa loputkin kuvat tänne blogiin. Se oli unelmaa siihen saumaan! Oli ihanaa jälleen olla päivät pitkät yhdessä, kokea ja nähdä maailmaa. Olla niin, ettei itse tarvinnut hoitaa kaikkea, vaan minulla oli apukädet 24/7. Moni kauhisteli lähtöämme pienen vauvan kanssa, hänen ollessa silloin vain kolmen kuukauden vanha, mutta meille se oli itsestäänselvyys. Olimme päättäneet alusta lähtien mieheni kanssa, että jos saisimme lapsia, matkustelusta emme luopuisi. Poikamme on jo reissannut enemmän kuin moni muu koko elämänsä aikana ja se on muokannut hänestä sen mitä hän tänä päivänä on. Hän ei ujostele, on sosiaalinen, utelias, iloinen ja puhelias. Ihan meidännäköinen jätkä, maailmanmatkaaja.

 

Kuinka selvisin ensimmäisestä vauvavuodesta 01

 

Mitä vauvavuosi sitten teki parisuhteellemme? Enemmän hyvää kuin huonoa, ehdottomasti. Se yhdisti meitä ennemmin kuin erkaannutti. Oli alunalkaen selvää, että helppoa se ei tulisi olemaan, mutta oli myös itsestäänselvää, että siitä selvittäisiin. Mielestäni pitäisi olla sellainen laki, ettei ensimmäisten vuosien aikana saa erota, koska silloin äidit ovat hormoonipöllyissä, univajeissa ja sekaisin, joka ei ole pysyvä olotila. Tämä ei siis koskenut meitä, mutta tiedän monta paria, jotka ovat eronneet vauvan saatuaan. Vaalimme suhdettamme kokoajan. Saimme yhteistä aikaa iltaisin pojan mentyä nukkumaan. Teimme yhdessä ruokaa ja vaihdoimme kuulumiset, näimme ystäviä yhdessä ja erikseen. Annoimme toiselle vapautta, silloin kun toinen sitä kaipasi. Yhteisen ajan saamisen mahdollistivat isovanhemmat, jotka ovat olleet korvaamaton apu. He ovat aina avosylin ottaneet lapsenlapsensa yökylään tai olleet meillä vahtimassa niin, että olemme päässeet kahdestaan treffeille. Olemme onnekkaita siinä suhteessa, molempien vanhemmat asuvat Helsingissä ja ovat terveitä. Apuna silloin kun tarvitaan. Korvaamatonta. Ja jos luette tätä tekstiä, niin iso kiitos vielä tätäkin kautta. Olette rakkaita. Olemme kiitollisia.

 

Kuinka selvisin vauvavuodesta

 

Kuinka sitten itse selvisin kaikesta, oman pääni sisällä? Ylä- ja alamäet kuuluvat asiaan. Myönnetään, että muutamia sukelluksia on ollut. Riittämättömyyden tunne ja alemmuuskompleksit ovat ainakin oman ystäväpiirini mukaan normaaleja ja monen monta tuntia niitä on saunan lauteilla tullut heidän kanssaan pohdittua. En ollut aiemmin tajunnutkaan kuinka itsetuntoni oli pitkälti nojautunut työminääni ja kuinka se, ettei täysin pystynyt tekemään töitään vaikutti olotilaani. Kuinka näin jälkikäteen ajateltuna hormonit voivatkaan saada ihmisen pään sekaisin. Vaikka en ollut kokonaan pihalla mitä esimerkiksi alallani pöhistiin ja missä mentiin, niin samaan aikaan olin ja tunsin jääväni jostain paitsi. En ollut tottunut siihen, etten voinutkaan mennä milloin ja minne halusin, sillä nyt olin päivisin sidottu. Tunneihmisenä ja ex-temporee luonteelleni se oli haastavaa. Mutta se kasvatti. Koko äitiys on kasvattanut minua huikeasti. Olen joutunut todella tutkiskelemaan omaa itseäni ja tutustumaan itseeni uudestaan. Tie, joka ei varmastikaan lopu koskaan ja hyvä niin. Jokainen voi kehittää itseään ja tulla päivä päivältä paremmaksi ihmiseksi. Kulunut vuosi ja kolme kuukautta ovat opettaneet minulle paljon itsestäni niin äitinä, naisena, vaimona, tyttärenä, siskona kuin omana itsenäni Martana. Olen kasvanut ihmisenä ja saanut varmuutta entisestään. En piittaa mitä muut minusta tai tekemisistäni ajattelevat, koska tiedän kuka olen ja mitä haluan. Ja jos jotain olen saanut aimoannoksen, niin se on kärsivällisyyttä. Ja siitä olen erityisen iloinen, sillä olen aina ollut kaikki minulle nyt heti-tyyppiä.

 

En tiennyt mitä äitiydeltä odottaa. En tiennyt, mitä on olla äiti. Nyt tiedän. Se on parasta maailmassa. Olen jollekin ihmiselle maailman tärkein. Olen poikani äiti lopun elämääni. Se on ihana tunne ja fakta. Olin kuullut muilta vauvauvuodesta ja äitiydestä, mutta ei sitä tajua ennen kuin sen itse kokee. Lapsen saaminen on niin suuri lahja, jota ei vain välillä voi käsittää. Kuluneet viisitoista kuukautta ovat olleet elämäni parhaimmat ja antoisimmat. Mitään en muuttaisi ja mitään en tekisi toisin.

 

Kuinka selvisin ensimmäisestä vauvavuodesta 03

 

Anton, olet opettanut minulle niin paljon. Ennen sinua en tiennyt kuinka sitä voikaan ketään rakastaa niin paljoa kuin minä sinua rakastan. Sydämeni pakahtuu joka kerta, kun näen ihanan aidon hymysi ja kuulen naurusi. Pyrin joka päivä olemaan sinulle maailman paras äiti. Olet parasta maailmassa. Olet lahja.

 

Translation: Having a baby has been one hell of a ride. Wouldn’t change a thing.

 

kuvat / photos 1, 2, 3, 4 & 6 DMK Photography

kuva / photo 5 Tuukka Ervasti

14 Comments

  • Peppi 31/07/2016 at 23:10

    Niin ihana teksti, Marta!

    On hyvä että oot tuonut blogiisi syvempiä pohdintoja ja sellaista aitoa Martaa. Se tuntuu heti jotenkin aidommalta ja kivemmalta luettavalta. En todellakaan enää jaksa seurata kovinkaan montaa blogia, mutta toivon että jatkat kirjottelua.

    Kiitos että jaat näitä tarinoita!

    Reply
    • Marta 02/08/2016 at 14:35

      Kiitos Peppi kommentistasi ja ihana kuulla, että seuraat blogiani. Haluan nimenomaan aitouden välittyvän ruudun sille puolen ja tuntuu hyvältä kuulla, että onnistuin siinä. Kiitos <3

      Reply
  • Elina 01/08/2016 at 00:29

    Aivan ihana, aito ja viisas teksti. <3 Olet upea äiti ja yhdistänyt äitiyden sekä yrittäjyyden ihailtavalla tavalla. Cool! Terkkuja täältä kaksosarjen keskeltä. Täällä on vielä tuplayöheräilyt meneillään (bebet nyt 9 vko) , mutta tiedän, et aika menee niin nopeasti ja joskus saan taas nauttia pidemmistä yöunista. Niitä odotellessa. 😉 Nähdään pian!!<3

    Reply
    • Marta 02/08/2016 at 14:37

      Kiitos Elina kauniista sanoistasi <3 Aika tosiaan menee kuin siivillä, joten nautittava on joka hetkestä 🙂 Nähdään Elina, heti kun sinulle sopii!

      Reply
  • Seija 01/08/2016 at 12:15

    Kiitos Marta kauniista sanoistasi ❤ Onnihan on meidän, kun olemme saaneet tyttären, joka kaiken kukkuraksi on antanut meille niin suloisen pojanpojan

    Reply
    • Marta 02/08/2016 at 14:38

      <3

      Reply
  • Anonymous 08/08/2016 at 10:54

    Hei! Ihanaa, että teillä on vauvavuodesta jäänyt mukavat muistot. Teillä on käynyt tuuri, vauva on tyytyväinen ja nukkuu hyvin luonnostaan. Tietysti sitä haluaa laskea omaksi ansiokseen sellaistakin hyvää, joka on oikeastaan lapsen ominaisuus. Kerron salaisuuden: kaikki vauvat eivät nuku hyvin, ja jos heitä yrittää kouluttaa nukahtamaan itse näillä hienoilla neuvoilla, naapurit tekevät lastensuojeluilmoituksia. Joihinkin perheisiin vasta toinen lapsi tuo tämän asian vanhempien ymmärryksen piiriin. Onnekkaimmat saavat vaikka viisi hyvin nukkuvaa lasta ja julistavat sitten, kuinka hienoja kasvatusmetodeja toteuttavatkaan. Ihmiset ovat erilaisia, vauvat ovat erilaisia. Teillä tuo vinkki toimi, mutta se ei tarkoita että muut vanhemmat ovat tyhmiä kun eivät hoksaa antaa lapsen itse nukahtaa! Monet vauvat tarvitsevat siinä apua. Rauhaa ja rakkautta äitiyteen <3

    Reply
    • Marta 10/08/2016 at 22:36

      Hei ja kiitos ajatuksistasi. Tiedän, olemme onnekkaita, kun saimme hyvin nukkuvan lapsen. Uskon kuitenkin, että omalla toiminnalla on myös merkitystä. Mutta totta toki on, että jokainen vauva on erilainen. Meillä tämä käytäntö toimi, mutta jokainen toimikoon lapsensa kanssa, kuten parhaaksi näkee.

      Reply
  • skribentti / hei meillä valvotaan 08/08/2016 at 12:24

    Kirjoitat kauniisti pojastasi <3

    Itse olisin toivonut meidän perheelle yhtä leppoisaa vauva-aikaa, juuri sellaista, jota kuvailit lauseella "meillä ei nukuteta vauvaa". Meillä vauvavuosi oli pelkkää nukuttamista, pelkkää huudon kuuntelua, kantamista ja monia tunteja pitkiä vaunulenkkejä. Meillä molemmilla pojilla on ollut vaikeat refluksit, allergiat ja astmat. He eivät ole kivuiltaan ja tuskaltaan pystyneet nukkumaan kuin viiden minuutin pätkissä. Arki vauvavuosina on ollut kaameaa.

    Onneksi maailmassa on paljon vauvoja, jotka ovat saaneet helpomman alun elämälleen. Tätä ei toivoisi kenellekään.

    Reply
    • Marta 10/08/2016 at 22:47

      Hei skribentti. Ikävä kuulla, että pojillasi oli noin vaikea alku. Se on varmasti ollut myös raastavaa teille vanhemmille. En voi edes kuvitella, kuinka raskasta teillä on ollut. Toivottavasti allergiat ja astma ovat jo helpottaneet ja teillä nukutaan jo? Sylintäydeltä voimia <3

      Reply
  • Kohta vuosi jo täynnä 08/08/2016 at 23:20

    Meillä tyttö myös nukkui ensimmäiset kuukaudet kuin unelma ja saimmekin kuulla kaikilta kateellisia lausahduksia jotka alkoivat ” Odottakaapa vaan..sitten kun alkaa liikkua/hampaita tulee/jne., niin on yöunet mennyttä”

    Noh, sittenhän alkoi puolen vuoden jakso jolloin ei nukuttu yöllä kuin pätkissä ja päivätkin olivat rikkonaisia ja itkuntäyteisiä. Kuinka ollakaan, aloimme saada samoilta näsäviisailta kommentteja ” Hyvä että teilläkin jotain, pääsitte alun liian helpolla” ” Se on sellaista vauvan kanssa, väsymystä ja yövalvomista”. Kun meidän tytöllä todettiin lopulta suolistoperäiset allergiat ja refluksi, emme saaneet kuulla enää mitään kommentteja näiltä henkilöiltä.

    Jotenkin haluaisin nostaa esiin kysymyksen; onko se muilta pois jos jonkun vauva nukkuu hyvin ja on ns. helppo? Kuinka kukaan voi toivoa mitään pahaa perheelle jossa kaikki on hyvin?

    Selvisimme vauvavuodesta, minä, mieheni ja meidän rakas tyttäremme jotenkin ja kohta hän täyttää 1- vuotta. Olemme kokoajan tukeneet toisiamme, rakastaneet. Vaikka alituisesti on kaihertanut mieltä kun lapsellamme ei ole ollut hyvä olla ja hän on itkenyt sydäntäsärkevästi pahaa oloaan.Kun olemme pelänneet nukahtamista, koska tiesimme että huuto alkaa heti kun silmät ummistaa kiinni. Silti siitä selvisimme ja haluammekin muistaa kaikki hyvät hetket mitä ollemme saaneet kokea. Meille annettiin tälläinen polku kuljettavaksi enkä vaihtaisi sitä koskaan pois. Ja muuten, kyllä meidänkin tyttö nyt nukahtaa itsekseen, kun ei ole enää kipuja ja vaivoja ☺

    Muistakaa ihmiset tukea pienten lasten/ vauvojen vanhempia, älkääkä latistako ilmapiiriä negatiivisillä kommenteilla! Tai jos ei ole mitään viisasta sanottavaa, niin jättäkää sanomatta 😀

    Reply
    • Marta 10/08/2016 at 23:15

      Hei! KIITOS tästä kommentistasi. Enpä olisi itse asiaa paremmin voinut sanoa. Olen harmikseni myös itse saanut kuulla, että olemme päässeet vauvamme kanssa liian helpolla. On ikävää kuulla tällaisia kommentteja. Ihmiset varmasti monesti laukovat asioita sen enempää ajattelematta tai väsyneinä, mutta negatiiviset ja “odottakaapa vaan”-ihmiset on vain jätettävä omaan arvoonsa. En jaksa enää pahoittaa mieltäni heidän kommenteistaan, heillä on itsellään ehkäpä paha olla ja sille en voi mitään. Viisastelijoita löytyy aina. Olen kanssasi samaa mieltä, kuten itsekin totesit, että jos lapsella on kaikki hyvin, nukkuu hän varmasti hyvin ja syytä itkuun ei ole. Ihana kuulla, että teillä itkujen ja heräämisten syy selvisi ja tyttönne nukkuu taas <3 Kiitos kun jaoit tarinasi 'kohta vuosi jo täynnä'.

      Reply
  • Marjaana 06/09/2016 at 10:57

    Mielenkiintoinen ja kaunis kirjoitus <3 Aihe kosketti erityisesti koska olen itsekin yrittäjä ja päivälleen saman ikäisen lapsen äiti. Teillä tuntuu menneen ensimmäinen vuosi älyttömän hyvin (vaikka eihän se varmasti aina helppoa ole ollut) ja reissuun lähtö oli rohkea veto. Saatte olla itsestänne todella ylpeitä 🙂 Respect! Kaikkea hyvää teidän perheelle, menestystä bisneksiin ja toivottavasti nähdään taas pian 🙂

    Maija

    Reply
    • Marta 06/09/2016 at 23:04

      Kiitos Maija. Pystyt varmasti samaistumaan yrittäjyyden ja äitiyden haasteisiin täysin. Helppoa ei todellakaan aina ole ollut, sen tiedät varmasti itsekin. Puss <3

      Reply

    Leave a Reply

    Your email address will not be published. Required fields are marked *

    Instagram has returned invalid data.