05/01/2016

Helsinki – Los Angeles – Las Vegas – San Fransisco – Palm Springs – Maui – New York – Bermuda – Pariisi – Helsinki

Bermuda, Hawai'i, Henkilökohtaista, Las Vegas, Los Angeles, Palm Springs, Ranska

 

Kuten edellisessä postauksessa kerroinkin, lähdimme viime elokuun alussa yhdeksäksi ja puoleksi viikoksi maailmalle yhdistetylle työ- ja lomamatkalle yhdessä mieheni ja reilu kolmen kuukauden ikäisen poikamme kanssa. Tiivis paketti yli kaksi kuukautta kestäneeltä seikkailultamme onkin nyt sitten luvassa näin tammikuun ratoksi.

 

Kuten otsikosta voi päätellä, niin lähti vähän lapasesta. Matka nimittäin.

 

Mutta tämä on minulle tuttua ja tapahtunut aiemminkin. Ajatus, että no miksipä ei.

 

Loistavan elämänasenteen omannut, esikuvani, rakas edesmennyt isäni antoi minulle aikoinaan neuvon sanoen: ’Maailmalle vaan, kyllä se elämä kantaa. Aina voit tulla takaisin kotiin’. Olen noudattanut hänen arvokasta neuvoaan aina. Joidenkin mielestä ehkä turhankin kirjaimellisesti.

 

Rakastan matkustelua ja olen aina matkustellut paljon. Hypännyt ennakkoluulottomasti kohti uusia seikkailuja.

 

Mutta syytön minä tähän kaikkeen olen.

 

Jo pienestä tytöstä lähtien perheeni kanssa tehdyt road tripit, lento- ja laivamatkat toiseen kotimaahani Puolaan ovat jättäneet jälkensä. Ulkomaille on päästävä vuosittain, jokaisessa mahdollisessa välissä. Myönnän kyllä olevani materialisti tiettyyn pisteeseen asti, mutta matkustelu menee perheen ja ystävien jälkeen kaiken muun edelle. Uudet kokemukset ja muistot, joita ei rahalla voi ostaa ja joita kukaan ei voi viedä pois, ovat minulle kultaakin kalliimpia.

 

Onneksi mieheni on samanlainen. Ei ollut ennen, mutta nytpä on. Kokemusten kautta hän on innostunut matkustelusta aivan uudella levelillä. Kaikki ylimääräiset rahamme, lainanlyhennysten ja pakollisten päivittäisten ostosten jälkeen, tuppaamme tuhlaamaan lentolippuihin ja reissuihin. Kerranhan täällä vain eletään. On sitä aikoinaan jokunen tonni opintolainaakin otettu, että Aasiaan on reppureissaamaan päästy.

 

Tämän otsikossa mainitun matkan agendalla oli yhdessäoloa, muotiviikkoja, messuja ja aurinkoa. Kuulostaa hyvältä ja täytyy kyllä myöntää, että sitä se myös oli. Teki hyvää vaihtaa maisemaa ja saada vain olla ja nauttia meidän pienen perheen kesken. Tällaisia mahdollisuuksia, irtiottoja työelämästä, ei elämässä montaa tule vastaan, joten päätimme tarttua siihen.

 

”Hullut” ajatteli moni, tiedän. Mutta me emme empineet lähtöä hetkeäkään. Toki elämä on muuttunut lapsen saannin jälkeen, mutta matkustelusta emme ole halunneet luopua. Lapsen passi, vakuutukset ja rokotukset kun ovat kunnossa sekä vaippakassi pakattuna ja vanhemmat mukana, niin siinäpä se melkein onkin. Ottaen huomioon, että poikamme pääosin tuolloin vain nukkui ja söi, ei vielä juossut karkuun ja oli kanssamme kokoajan, oli matkanteko hänen kanssaan helppoa! Poikamme oli globetrotter jo syntyessään, sen verran ulkomaanmatkoja kertyi odotusaikana, joten maisemanvaihto ei tuntunut haittaavan häntä yhtään.

 

passit

 

Reilit, reppureissut ja road tripit sekä ulkomailla asumiset, työskentelyt ja opiskelut ovat osa minua. Ei seepra raidoistaan pääse, vaikka saisi lapsen. Kiitos ennakkoluulottomasta asenteesta ja veressä virtaavasta matkustusvimmastani kuuluukin ehdottomasti vanhemmilleni, joiden kanssa matkustelimme vuosittain tutustumaan uusiin kulttuureihin ja paikkoihin. Tulen myös aina ihailemaan isääni, joka aikoinaan 70-luvulla, kun internetistä ja älypuhelimista ei ollut tietoakaan, lähti rohkeasti laukku kainalossa Puolaan opiskelemaan tuntematta ketään ja osaamatta sanaakaan kieltä. Tämä kun ei ollut laisinkaan yleistä siihen aikaan. Ja hän pärjäsi. Pärjäsi paremmin kuin hyvin. Olemmehan minä ja veljeni eläviä todisteita siitä.

 

Isäni on aina ollut esikuvani ja paras ystäväni. Hänen poismenonsa teki ja tekee edelleen kipeää. Minulle ainoa oikea tapa käsitellä asiaa oli lähteä. Pakkasin rinkan ja lähdin maailmanympärysmatkalle vuodeksi.  Yksin. Ajattelin, että kyllä se elämä kantaa. Ja niin se kantoikin.

 

Tässä kappale, jonka paras ystäväni laittoi tuohon aikaan puhelimeensa minulle soittoääneksi, milloin ja mistä ikinä satuinkin hänelle soittamaan.

 

Ihanaa vuodenalkua vielä kaikille, tästä se taas lähtee! Vuosi 2016, hyppy tuntemattomaan!

 

Translation: I’ve had a passion for traveling from the day I was born. Thank you mum and dad for making it all possible so that I truly became a globetrotter. 

 

Last August me, my husband and our three months old son left traveling for nine and a half weeks. January’s blog posts will be dedicated to that trip and I hope you all stick along.

 

Happy New Year everyone!

2 Comments

  • Anna 05/01/2016 at 14:08

    Ihana ja inspiroiva postaus! Muutenkin kiva lueskella sulta vähän pidempiäkin postauksia vauhdikkaasta elämästä 🙂

    Reply
    • Marta 05/01/2016 at 18:26

      Kiitos Anna! Ihanaa, että teksti inspiroi <3
      Täytyy pistää korvan taakse, että pidemmistäkin postauksista tykätään 🙂

      Reply

    Leave a Reply

    Your email address will not be published. Required fields are marked *

    Instagram has returned invalid data.